perjantai 20. toukokuuta 2016

Tuulikellon taikaa

Hieman boheemi ja pikkuisen bling. Tässä turkoosissa tuulikellossa on taikaa...































Toteutus oli yksinkertainen, mutta vaatii viitseliäisyyttä ja näpertelyä. Minun tuulikellossani roikkuu erilaisia nauhoja, höyheniä sekä käsinpujoteltuja helmi- ja paljettinauhoja.






























Minun piti askarrella tänne blogiin eräs toinen aarre, mutta pyöriessäni ullakollamme löysin sinisen muovisen letkunpätkän. Siitä se tuulikellon toteutus sitten lähti liikkeelle...
















Letku on noin 120 cm pitkä ja halkaisija on noin 4 cm.








Ajattelin loihtia letkusta spiraalimaisen. Minulla oli vahvahkoa rautalankaa.













Mittasin kolminkertaisen pituuden letkuun nähden.








Tuuppasin rautalangan letkun sisään, mutta huomasin heti ettei se riitä pitämään letkua spiraalimaisesti. Täytyi siis ottaa jykevämmät keinot käyttöön.

Kieputin letkun rullalle ja laitoin ämpäriin. Lisäsin kuumaa vettä hanasta ja litran verran kiehuvaa vettä että putki lämpenee kunnolla. Laitoin päälle lautasen, että letku oli kokonaan veden alla. Jätin sen tunniksi "hautumaan".
















Sitten otin letkun vedestä ja kuivasin vähän pyyhkeellä. Huomasin, että edistystä oli tapahtunut: letku oli jo mukavasti taipunut rullalle. Halusin kuitenkin olla varma, että lopputulos olisi pysyvä, niin jatkoin letkun väsyttämistä. Teippasin letkun toiseen päähän ilmastointiteippiä ja kaivoin hiustenkuivaajan esiin.













Puhalsin kuumaa ilmaa letkun sisään sekä ulkopintaan. Letkun taivuttelu alkoi sujua, eikä se enää suoristunut takaisin.
















Tuuppasin kolminkertaisen rautalangan kuitenkin vielä varmuuden vuoksi letkun sisään :)

Sen jälkeen aloin työstämään bling blingiä.




















Pujotin siimaan kaikenlaista sävyiltään turkoosia, sinistä ja hopeaa.
















Pieniä putki- ja siemenhelmiä...
















...erikokoisia ja -muotoisia lasi- ja muovihelmiä...













...kristalleja...
...paljetteja...
















...riipuksia...
















...kulkusia...
















...kelpuutin aikalailla kaikenlaista kaapin kätköistä, kunhan vain väri täsmäsi ja kimallusta syntyisi auringossa :)




















Pituus oli noin 50 cm ja tein niitä 11 kpl. Yhtään enempi ei huvittanut, niin jätin siihen :D
























Sen jälkeen käsittelin nauhat. Tein kolmenlaisia koristenauhoja.






























Ensin sähkönsiniset, pituus noin 60-70 cm luokkaa. Kannattaa vähän varata solmimiseen ylimääräistä.

Halusin niihin hieman "twistiä", niin otin avuksi joustavaa korulankaa.
















Tein korulangalla vajaan kymmenen sentin välein solmuja satiininauhaan.


















































Lisäsin vielä paljetit solmukohtiin. Tämä tuulikello tuplaa jokaisen auringonsäteen :)
















Vielä tuntui, että jotain voisi lisätä. Niinpä lisäsin. Minulla oli kankaisia helmikirjailtuja perhosia.














Lisäsin ne vielä nauhojen alaosaan.  Tein sinisiä nauhoja neljä kappaletta.






























Nauhojen päät rispaantuvat helposti. Ne kannattaa käsitellä esimerkiksi sinetöimällä päät tulen avulla. Se on hyvä tehdä hyvin ilmastoidussa tilassa ja tulta varovasti käsitellen.










Nauhasta otetaan tukeva ote, melko läheltä poltettavaa reunaa. Nauhan reuna kuljetetaan hyvin läheltä liekkiä, melko rivakasti, jotta se ei syty palamaan. Tarkoitus ei ole liekittää sitä mustaksi, vaan "sulattaa" pääty. Jollet ole tehnyt tätä aiemmin, kehotan varaamaan lähelle palamattoman astian, mihin voit palavan nauhan tarvittaessa laittaa. Turvallisuus ennen kaikkea!

Tältä näyttää nauhan pää, kun se on poltettu. Se ei purkaannu enää.












Muista sammuttaa kynttilä heti käytön jälkeen!

Tämän jälkeen leikkasin turkooseja satiininauhoja. Niiden alalaitaan lisäsin samalla idealla kaksi muovista timantinmuotoista kristallia.



















Tein näitäkin myös neljä kappaletta. Sinetöin kynttilän avulla niidenkin päät.




















Minulla oli myös hieman ohuempaa, vaaleansinistä nauhaa. Laitoin painoiksi alas hopeansävyiset metalliset siipiriipukset samalla tekniikalla.
















Näitäkin tuli neljä kappaletta.












Sitten se tuulikellon oleellisin osuus, eli ne "kellot". Minulla oli pienestä tuulikellosta neljä hopeanväristä alumiiniputkea.
















Sidoin ne höyhenköynnöksen jatkeeksi. Ajattelin laittaa ne melko alas roikkumaan, jotta tuulikellon kilinä ei olisi häiritsevää vaan ennemminkin hennompaa ja sitä kuuluisi hieman harvakseltaan.




















Tämä tuulikello ansaitsi oman "show stopperinsa". Kristallipisarasta tuli tämän tuulikellon sydän. Ripustin sen siimassa tuulikellon keskelle.
















Se heijastaa auringonsäteet henkeäsalpaavan kauniisti.































Hieno kuva, eikö olekin?

Mutta siis, kun tuulikelloni osiot alkoivat olla valmiit, aloin vain sommittelemaan.

Kiinnitin ensin ripustusnauhat neljästä kohdasta ja solmin ne ylhäältä yhteen. Tästä keskuksesta roikkuu myös suurin kristalli. Sen jälkeen kiinnitin helminauhat ja sitten satiininauhat. Kieputin satiininauhaa vielä letkun ympärille. Jätin tarkoituksella satiininauhojen solmujen päät vallattomasti huolittelematta.






























Katselin tuulikelloa vähän joka vinkkelistä, ja yritin asetella kaikki roikkuvat osiot suht' tasaisen välimatkan päähän toisistaan. Pidin siitä miten hyvin sinisen ja turkoosin sävyt sopivat yhteen. Lisäksi tässä koristeessa halvat paljetit sekä kalliimmat helmet ovat sulassa sovussa.






























Tältä se näyttäisi talon seinää vasten, ehdottomasti parempi kun pääsee luonnonvaloon.






























Mutta todelliseen loistoonsa se pääsee luonnon keskellä.






























Katseenvangitsija, eikö vain?






























Aurinkoisia päiviä ja tuulikellojen helinää!

Sini

2 kommenttia: