Vanha kukkapöytä sai ylleen munankuorimosaiikista hienostuneen päivityksen. Tämä tuunaus on julkaistu Kauneimmat Askartelut 1/18 -numerossa.
Pöydän lähtötilanne oli tämä. Ilme oli mahonkinen ja kulunut. Olin jo ajatellut heivata sen ullakon nurkkaan, kunnes mielessä alkoi pyöriä munankuoripäivitys ;)
Puhdistin
kukkapöydän ja maalasin muutamaan kertaan valkoisella maalilla
siten, että mahonkinen väri peittyi ja valkoinen väri oli
tasainen. Joudutin välikerrosten kuivumista
hiustenkuivaajalla.
Maalasin pöydän pintaan hopeanharmaan ympyränmuotoisen alueen, joka pilkottaa vaaleiden munankuorien välistä ja mosaiikki tulee siten paremmin näkyviin.
Maalasin pöydän pintaan hopeanharmaan ympyränmuotoisen alueen, joka pilkottaa vaaleiden munankuorien välistä ja mosaiikki tulee siten paremmin näkyviin.
Munankuorien
käsittely:
Pöydän pintaan
varasin noin 10 kanamunan kuoret, eli 20 puolikasta. (Huom. jos
toteuttaa monisävyistä mosaiikkia, kannattaa varata reilusti
enemmän materiaalia. Työn edetessä tarvittuja sävyjä voi muuten
loppua kesken.)
Riko
munat kulhoon. Kuorenpuolikkaista pitää poistaa sisäkalvo. Huom.
jollei munankuoria käsittele heti, niin ne kannattaa laittaa
vesikulhoon upoksiin. Muuten kalvo kuivuu kuoreen kiinni ja se on
myöhemmin vaikeampi irrottaa. Kosteana ja tuoreena kalvo lähtee
vetämällä usein lähes yhtenä kappaleena. Toisinaan kalvo irtoaa
helpommin, ja joskus sitä joutuu hieromaan sormenpäällä että sen
saa "rullaamalla" irti. Yritä varoa ettei kuori
rikkoutuisi. Jos se kuitenkin menee säpäleiksi, kannattaa se
heittää pois sillä maalaaminen ja muu käsittely vaatii sen verran
vaivaa, että vain mahdollisimman isot palat kannattaa säästää.
Lopuksi vielä huuhdellaan kuoret veden alla.
Minulla on
tapana vielä varmistaa että munankuoret ovat varmasti puhtaat
mahdollisista taudinaiheuttajista. Tässä kohtaa on monenlaisia
tapoja; jotkut uittavat kloorissa, jotkut käyttävät uunissa jne.
Minä olen testannut niitä molempia, enkä pidä kummastakaan edellä
mainituista tavoista: kloori haisee ja uunissa munankuoret mielestäni
hiukan hapertuvat ja tummuvat. Minusta nopeampi ja kätevämpi tapa
on keittää munankuoria kattilassa kiehuvassa vedessä muutaman
minuutin ajan. Sen jälkeen ne nostetaan pyyhkeen päälle kuivumaan
esim. grillipihdeillä.
Kun kuoret olivat kuivat, maalasin ne
valkoisella, helmiäisen sävyisellä akryylivärillä.
(VINKKI:
märän akryylivärin päälle voi ripotella halutessaan vaikka
kimallejauhetta, niin palat kimaltaa lopputyössä kivasti.
Munankuorien maalaamiseen voi käyttää myös esim. spray-maalia.)
Kun maali oli kuivunut sekä pöydässä että kuorissa, aloin liimaamaan kuorenpalasia ihan tavallisella puuliimalla pöydän
reunasta alkaen. Munankuoria kannattaa rikkoa valmiiksi jollekin
alustalle, lautaselle tms. että niitä on erimuotoisia ja -kokoisia
heti käden ulottuvilla kun liima on levitetty. Osa paloista
kannattaa rikkoa pienemmiksi ja osa jättää hiukan suuremmiksi.
Tämän jälkeen levitin puuliimaa pienelle alalle pöydän pintaan.
Liimaa pitää olla riittävästi, muttei kuitenkaan liikaa ettei
maalattujen munankuorien pinta suttaannu liimasta ja lopputulos ole
mattamainen.
Otetaan munankuoren palanen, asetetaan liimalle, ja hiukan kupera munankuori on helppo painaa pöydän pintaa vasten rikki. Sen jälkeen autetaan esim. hammastikulla työntäen osia hieman erilleen toisistaan, että muodostuu mosaiikkimainen kuvio (Huom. tässä kohtaa homma vaikeutuu, jos muniin on jätetty kalvo. Silloin kuoren palasia on erittäin vaikea erottaa toisistaan tikulla työntäen. Kalvo myös pilkistää kuorien välistä, eikä pohjamaali näy rakosista kivasti.)
Liimaa kannattaa levittää aina vain sen verran, että ehtii käsittelemään munankuoria pintaa vasten ennen sen kuivumista. Työn edetessä silmä usein harjaantuu katsomaan jo seuraavaa sopivanmuotoista palaa edellisen viereen niin ettei suuria rakoja synny. Rakoja voi myös paikkailla lopuksi pienillä kuorenpalasilla, mutta silloin liimaa kannattaa laittaa vain tippa esim. tikulla halutulle kohdalle, etteivät viereiset munankuoret suttaannu liimasta.
Otetaan munankuoren palanen, asetetaan liimalle, ja hiukan kupera munankuori on helppo painaa pöydän pintaa vasten rikki. Sen jälkeen autetaan esim. hammastikulla työntäen osia hieman erilleen toisistaan, että muodostuu mosaiikkimainen kuvio (Huom. tässä kohtaa homma vaikeutuu, jos muniin on jätetty kalvo. Silloin kuoren palasia on erittäin vaikea erottaa toisistaan tikulla työntäen. Kalvo myös pilkistää kuorien välistä, eikä pohjamaali näy rakosista kivasti.)
Liimaa kannattaa levittää aina vain sen verran, että ehtii käsittelemään munankuoria pintaa vasten ennen sen kuivumista. Työn edetessä silmä usein harjaantuu katsomaan jo seuraavaa sopivanmuotoista palaa edellisen viereen niin ettei suuria rakoja synny. Rakoja voi myös paikkailla lopuksi pienillä kuorenpalasilla, mutta silloin liimaa kannattaa laittaa vain tippa esim. tikulla halutulle kohdalle, etteivät viereiset munankuoret suttaannu liimasta.
Kun
pinta on peitetty munankuorilla ja liima kuivunut, suihkutetaan
valmiin työn suojaksi spray-lakkaa pari kerrosta.
Olin tyytyväinen lopputulokseen. Tein kukkapöydälle kaveriksi vielä kukkaruukun.
Puhdistin
valkoisen keraamisen kukkaruukun pölystä ja liimasin siihen
munankuoret kuten kukkapöydässäkin. Erotuksena on ainoastaan se,
että munankuoret olivat värjätty kahdella eri sävyllä. Toiset
spray-maalasin hopealla ja toiset maalasin samalla helmiäisellä
kuin pöydän pinnalle liimatut. Viimeistely spray-lakalla.
Kuin paita ja peppu, eikö!? :D
Tein tämän työn talvella ja jostain syystä kylmä sekä pimeä kausi verotti huonekasvivalikoimaamme rajulla kädellä. Siksi kuvaan valikoitui tämä hentoinen selviytyjä ;)
Munankuorimosaiikki
on hieman työläs tekniikka, mutta lopputulos on näyttävä ja
takuulla uniikki. Jos ei ole koskaan aiemmin kokeillut tekniikkaa,
kannattaa ensin valita joku tasapintainen pieni harjoituskappale.
Olen aiemmin blogissani esitellyt myös munankuorimosaiikilla koristellut pullot, voit käydä kurkistamassa niitä täältä.
Hmm... ehkä nyt kesällä löytyy hiukan aikaa seuraavaan mosaiikkiprojektiin...
-Sini-
-Sini-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti