Tuunattu kaapelikela

Tämä tuunaukseni on julkaistu
Kauneimmat Askartelut - 100 uutta kierrätysideaa -erikoisjulkaisussa (4.7.17)

Löytö ullakolta muuntautui tasoksi, jota voi hyödyntää kukkapöytänä tai muuna apupöytänä.

Eräs kaunis päivä olin taas tutkimassa mitä kivaa ullakkomme kätköistä voisikaan löytyä. Sinne on säilötty kaikenlaista talon rakennusajalta jäänyttä tavaraa ja tarviketta.
Ja hupsis, siellähän se aarre tälläkin kertaa nökötti: kaapelikela!
Toin sen alakertaan ja silmissäni alkoi vilistä ideoita.

Eihän tuo rakennuspölyn peittämä muovirähjäke voinut muuntautua muuksi kuin bling blingiä pintaansa saavaksi aputasoksi!

Touhuni alkoi tietysti tylsimmästä päästä: kuurasin kelan puhtaaksi ja annoin kuivua hyvin.

Sitten pääsin innostavampiin puuhiin. Olin juuri ostanut Molotow -merkkistä spraymaalia ja se joutui heti tulikasteeseen.
Vitsit, kyllä kannatti! Minä nimittäin suihkuttelin maalia pari-kolme kerrosta kelan pintaan (annoin välissä kuivua), ja syystäkin tuo maali on kehuttu. En nimittäin käsitellyt enkä pohjamaalannut tuota mustaa kelaa lainkaan, ja maalin peittävyys sekä pysyvyys on silti täydellinen. Toisekseen, yksi purkki maalia riitti vallan hyvin, ja sitä jäi vielä jäljellekin.

Tätä maalia on saatavilla Artuulista järjettömän useissa eri väreissä. Minun sävyni tässä on "Kiwi Pastel". Ja täältä sitä ainakin saa:
Artuuli.fi

Keräsin kasaan kaappini kätköistä kaikenlaista kimaltavaa: glitteriä, paljetteja, helmiä, nappeja ja muita sekalaisia koristeita.
Erityiskiitos mieheni työkaverille Katrille, joka lähetti minulle m-u-o-v-i-k-a-s-s-i-l-l-i-s-e-n nappeja! Tähän kelaan tulin nyt käyttäneeksi murto-osan niistä ja luulisin että seuraavat kaksisataakaksikymmentä askarteluani liittyvät nappeihin :D

Minä olen uskollinen perinteiselle valkoiselle puuliimalle, käytän sitä lähes joka askartelussani. Tämä on lisäksi vedenkestävää, joten kelapöytäni selviää myös terassilla.

Levitin liimaa sienellä kelan pintaan ja ensin ripottelin päälle glitteriä ja kimalletta. Minulla oli visio siitä, että halusin koristeet ainoastaan "vesiputousmaisesti" yhteen vanaan. Asettelin koristeet siten, että oikealle puolelle tulisi enemmän keltaisen sävyjä ja vasemmalle vihreän sävyjä. Sijoitin niitä kuitenkin hiukan "ristiin", että värit vaihtuvat liukuen.

Glitterin jälkeen aloin liimata paljetteja kiinni.

Sitten siirryin nappeihin ja vähän isompiin koristeisiin.

Painavimmat ja kooltansa suurimmat helmet ja koristeet liimasin kelan alalaitaan.

Tulevassa aputasossani olisi päällä ammottava kolo, joka tuli peittää jotenkin. Niinpä päätin liimata siihen kirpputorilta löytämäni LP-levyn. Maalasin ensin keskustan samalla spray-maalilla kuin pöydänkin.

Tein suojapaperiin reiän ja laitoin teipillä kiinni. Huom! Suojaa levy paremmin kuin mitä kuvani antaa ymmärtää! Koko musta osio kunnolla piiloon, muuten siihen tulee helposti roiskeita. Nimimerkillä "tein toiselle puolelle homman uudestaan"  :D

Liimasin vinyylilevyn reunoihin sekä maalatun keskiön reunoihin hiukan samaa kimalletta kuin pöydässäkin. Vähän sitä kimalletta oli sitten siellä ja täälläkin...

Olen tyytyväinen lopputulokseen, eikä tämä ollut kovinkaan työläs toteuttaa.

...hmm. Täytyy taas mennä penkomaan ullakkoa, jos sieltä vaikka löytyisi seuraava inspiraatio... ;)

Mukavaa alkavaa syksyä!

t. Sini

Kortissa virkattu kukka

Heippa,

kuten jo aiemmin olen kertonut, niin minun käteni eivät tartu puikkoihin eivätkä koukkuihin. Siksi on suorastaan harvinaista herkkua askarrella näistä ihanista virkatuista kukista kortteja! Kiitos kuuluu mieheni tädille, Sadulle, joka asuu Liedossa. Satu on myös virkannut ja kutonut meidän pikkuprinsessoillemme mitä ihanimpia mekkoja ja lämpimiä villavaatteita. Hän myös valjasti Porissa asuvan äitinsä Tuulan kukanvirkkaushommiin :) Lämmin kiitos teille molemmille!

Tämä keltainen kukkakortti on mielestäni juuri näin pelkistettynä viehkeä. Kortin juttu on keltaisessa virkatussa kukassa, enkä halunnut viedä siltä huomiota liiallisella koristelulla. Vähemmän on enemmän tällä kertaa :)

Ensin oli siis kukkanen.

Lisäksi valkoinen korttipohja, juuttikangasta ja sävyyn sopivia puisia helmiä. Kortin reunat töpöttelin ruskealla musteella.

Ompelin helmet kiinni kankaaseen ruskealla ompelulangalla sydämen muotoon.

Lopuksi liimasin juuttikankaan kiinni korttipohjaan ja kukan alakulmaan. Kukan keskustaan laitoin vielä yhden puuhelmen.

Tein samalla idealla vielä toisen samantyylisen kortin oranssista kukasta.

Tähän korttiin lisäsin oranssin kangassydämen ja pienen perhosen.

Sinisestä kukasta muodostui kortti seuraavin askelin...

Valkoinen suorakaiteen muotoinen korttipohja sai reunoilleen hieman sinistä mustetta.

Sitten liimasin korttipohjaan turkoosinsävyisen juuttikankaan ja alalaitaan hiukan pitsiä.

Stanssasin Big Shotilla metallinsävyisestä kartongista sinisen sydänkuvion ja liimasin sen korttiin.

Kiinnitin kuumaliimalla muutaman erilaisen nauhan siten, että ne pilkistäisivät kivasti sitten virkatun kukan alta.

Sen jälkeen kiinnitin kukan ja pari sävyyn sopivaa höyhentä. Kukan keskiöön laitoin koristeeksi haaraniitin.

Lisäsin höyhenten sekaan turkooseja tähkäkoristeita.

Ylälaitaan kiinnitin myös pitsinauhaa. Sen päälle liimasin perhosnapin ja pari sydänkoristetta.

Alalaidan pitsin päälle laitoin muutaman koristestrassin sekä stanssatun kehyksen sisään sydännapin.

Kaksi ensimmäistä korttia olivat "Vähemmän on enemmän" -tyylisiä, ja tämä kortti puolestaan "Enemmän on enemmän" -tyylinen :D

Nämä kortit sopivat hyvin esimerkiksi Ystäville Ystävänpäiväksi <3

Mainittakoon vielä, että koska sain näitä kukkia pussillisen, saattaa niistä syntyä lähitulevaisuudessa jos jonkinmoista askartelua ;)

-Sini-

Enkeliheijastin

Nyt kun illat ovat hämärtyneet, haluan muistuttaa heijastimen tärkeydestä. Askartelin tällaisen enkeliheijastimen, joka sopii mainiosti vaikka reppuun roikkumaan, taskun vetoketjuun, rattaisiin / vaunuihin tai vaikkapa talutushihnaan. Tämä on kaunis TÄYDENTÄVÄ heijastin, mutta muistathan kiinnittää myös asianmukaisen CE-hyväksytyn heijastimen turvaamaan kulkuasi tai läheisesi kulkua! Selkeät ohjeet heijastimen käytöstä löydät täältä Liikenneturvan sivuilta http://www.liikenneturva.fi/fi/liikenteessa/jalankulkijat/heijastin

Tämä enkeliheijastin on mielestäni myös oiva lahjaidea pukinkonttiin.

Tässä ohjeet enkeliheijastimeeni. Vaikka sinulla ei olisikaan saatavilla kaikkea juuri samanlaista materiaalia, voit vallan hyvin soveltaa ja vaihtaa helmiä sekä nauhoja.
Aluksi kaivoin esiin ohutta rautalankaa, muutaman helmen, napin sekä siemen- ja putkihelmiä. Valitsin väriteemaksi sinisen.

Katkaisin rautalangasta noin 50-60cm pitkän pätkän. Taitoin sen kahtia, jotta sain keskikohdan merkittyä ja pujotin sinne kukkanapin. Siitä muodostui enkelin sädekehä.

Seuraavaksi pujotin suuren helmen (halkaisijaltaan reilu 1cm) enkelin pääksi ja soikean kristallihelmen kaulan kohdalle. Nämä helmet pujotin siis molemmista rautalangoista.

Sen jälkeen erotin rautalangat toisistaan. Niistä muodostuvat enkelin siivet. Pujotin niihin siemen- ja putkihelmiä ihan summamutikassa. HUOM! Tarkista ensimmäinen siemenhelmi minkä pujotat, sen reiän halkaisija tulee olla riittävän suuri, että rautalanka menee siitä kahdesti. Kun siipi "päätellään" kiinni, niin pujotus tapahtuu juuri tuon ensimmäisen siemenhelmen läpi toistamiseen.

Pujotin helmiä noin 10 cm verran. Sitten muodostin niistä lenkin ja tosiaan pujotin rautalangan siitä ensimmäisestä siemenhelmestä uudestaan läpi, jotta lenkki jää pysyväksi.

Molemmat siivet päätellään samalla tavalla.

Pujotin seuraavaksi yhden valkoisen helmen, että rautalanka jää nätisti piiloon.

Minulla on heijastinnauhaa joka on noin 2,5cm leveää. Sen lisäksi laitoin enkelin helmoihin ohuempaa vaaleansinistä nauhaa sekä hopeansävyistä nauhaa.

Pidin koko ajan mielessä, että heijastinnauha on suurimmassa roolissa ja muut nauhat lähinnä saavat tuoda hiukan väriä ja "tylliä" mekkoon. Halutessasi voit käyttää ainoastaan heijastinnauhaa.
Leikkasin kaikki nauhat hiukan viistosti. Heijastinnauhasta tein pidempiä pätkiä 7 kpl, noin 20 cm pituisia. Koristenauhat jäivät noin 10 cm molemmin puolin, niitä leikkasin yhteensä noin 15 kpl.

Heijastinnauha ei rispaannu reunoista, niin sitä ei tarvinnut millään tavalla huolitella. Koristenauhojen päät sinetöin kynttilän avulla. Siitä voit lukea tarkemmin TÄÄLTÄ.

Lisäksi heijastinnauhoihin piti tehdä keskikohtaan neulalla reikä, sillä rautalankani ei mennyt siitä läpi. Sen sijaan koristenauhat sujahtivat rautalankaan muitta mutkitta :)

Sitten vain pujottelin nauhat rautalankaan. Varmistin koko ajan, että heijastinpuoli tulee päälle päin, sekä sen, että heijastin näyttelee pääroolia ja koristenauhat saavat vain pienet sivuroolit :) Muutamiin nauhakerrosten väleihin pujottelin pienet helmet, että heijastinnauhat nousevat hyvin esille. Tässä kohtaa mietin myös, että voisihan nuo nauhat ommellakin kiinni toisiinsa, niin olisivat sitten pysyvästi tietyssä halutussa asennossa. Mutta minä jätin nyt helmat vapaasti liehumaan.

Nauhojen jälkeen pujottelin rautalankaan vielä kolme helmeä kuvan mukaisesti. Minä en ole koruntekijä, joten näiden päättelyt eivät varmaan mene ihan taiteen sääntöjen mukaisesti :D

Pujotin rautalangan päät keskimmäisestä helmestä takaisin päin, ja katkaisin langan.

Terävät päät sain sujautettua suurimman valkoisen helmen sisään.

Tältä näyttää minun heijastinenkelini. Kuten huomaat, koristenauhat ovat vain pikkuisen pilkistämässä, etteivät ne tule heijastinnauhojen eteen ja ne menettäisi merkitystänsä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tämä voisi olla kiva idea joululahjaksi. Kääri vain sellofaaniin ja sido nauhalla.

Voit käyttää ripustamiseen vaikka siimaa ja / tai hakaneulaa. Muista aina turvallisuus kun kiinnität jotain esim. lapsen reppuun tai rattaisiin!

Tältä enkelini näyttää päivänvalossa.

Hämärässä kuvattuna se puolestaan näyttää tältä.

Heijastinnauha loistaa pimeässä hienosti. Toivon, että tämä heijastinenkeli tuo turvaa kantajallensa <3

Tarkistathan heti oman ja läheisesi ulkovaatteen, että siellä roikkuu heijastin.
Turvallista kulkua Sinulle,
toivoo Sini