Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. elokuuta 2017

Tuunattu kaapelikela































Tämä tuunaukseni on julkaistu
Kauneimmat Askartelut - 100 uutta kierrätysideaa -erikoisjulkaisussa (4.7.17)

Löytö ullakolta muuntautui tasoksi, jota voi hyödyntää kukkapöytänä tai muuna apupöytänä.

Eräs kaunis päivä olin taas tutkimassa mitä kivaa ullakkomme kätköistä voisikaan löytyä. Sinne on säilötty kaikenlaista talon rakennusajalta jäänyttä tavaraa ja tarviketta.
Ja hupsis, siellähän se aarre tälläkin kertaa nökötti: kaapelikela!
Toin sen alakertaan ja silmissäni alkoi vilistä ideoita.

















Eihän tuo rakennuspölyn peittämä muovirähjäke voinut muuntautua muuksi kuin bling blingiä pintaansa saavaksi aputasoksi!
















Touhuni alkoi tietysti tylsimmästä päästä: kuurasin kelan puhtaaksi ja annoin kuivua hyvin.

Sitten pääsin innostavampiin puuhiin. Olin juuri ostanut Molotow -merkkistä spraymaalia ja se joutui heti tulikasteeseen.
Vitsit, kyllä kannatti! Minä nimittäin suihkuttelin maalia pari-kolme kerrosta kelan pintaan (annoin välissä kuivua), ja syystäkin tuo maali on kehuttu. En nimittäin käsitellyt enkä pohjamaalannut tuota mustaa kelaa lainkaan, ja maalin peittävyys sekä pysyvyys on silti täydellinen. Toisekseen, yksi purkki maalia riitti vallan hyvin, ja sitä jäi vielä jäljellekin.
































Tätä maalia on saatavilla Artuulista järjettömän useissa eri väreissä. Minun sävyni tässä on "Kiwi Pastel". Ja täältä sitä ainakin saa:
Artuuli.fi

Keräsin kasaan kaappini kätköistä kaikenlaista kimaltavaa: glitteriä, paljetteja, helmiä, nappeja ja muita sekalaisia koristeita.
Erityiskiitos mieheni työkaverille Katrille, joka lähetti minulle m-u-o-v-i-k-a-s-s-i-l-l-i-s-e-n nappeja! Tähän kelaan tulin nyt käyttäneeksi murto-osan niistä ja luulisin että seuraavat kaksisataakaksikymmentä askarteluani liittyvät nappeihin :D
















Minä olen uskollinen perinteiselle valkoiselle puuliimalle, käytän sitä lähes joka askartelussani. Tämä on lisäksi vedenkestävää, joten kelapöytäni selviää myös terassilla.
















Levitin liimaa sienellä kelan pintaan ja ensin ripottelin päälle glitteriä ja kimalletta. Minulla oli visio siitä, että halusin koristeet ainoastaan "vesiputousmaisesti" yhteen vanaan. Asettelin koristeet siten, että oikealle puolelle tulisi enemmän keltaisen sävyjä ja vasemmalle vihreän sävyjä. Sijoitin niitä kuitenkin hiukan "ristiin", että värit vaihtuvat liukuen.
















Glitterin jälkeen aloin liimata paljetteja kiinni.













Sitten siirryin nappeihin ja vähän isompiin koristeisiin.
















Painavimmat ja kooltansa suurimmat helmet ja koristeet liimasin kelan alalaitaan.












Tulevassa aputasossani olisi päällä ammottava kolo, joka tuli peittää jotenkin. Niinpä päätin liimata siihen kirpputorilta löytämäni LP-levyn. Maalasin ensin keskustan samalla spray-maalilla kuin pöydänkin.




























Tein suojapaperiin reiän ja laitoin teipillä kiinni. Huom! Suojaa levy paremmin kuin mitä kuvani antaa ymmärtää! Koko musta osio kunnolla piiloon, muuten siihen tulee helposti roiskeita. Nimimerkillä "tein toiselle puolelle homman uudestaan"  :D

Liimasin vinyylilevyn reunoihin sekä maalatun keskiön reunoihin hiukan samaa kimalletta kuin pöydässäkin. Vähän sitä kimalletta oli sitten siellä ja täälläkin...













































































Olen tyytyväinen lopputulokseen, eikä tämä ollut kovinkaan työläs toteuttaa.






























...hmm. Täytyy taas mennä penkomaan ullakkoa, jos sieltä vaikka löytyisi seuraava inspiraatio... ;)

Mukavaa alkavaa syksyä!

t. Sini


tiistai 31. toukokuuta 2016

Risupurkki luonnonkukille

Kurkkupurkki sai risupeitteen ja se sopii ihanasti luonnonkukille!
































Tässä yhdistyy kierrätys sekä luonnonmateriaalit ja lopputuloksena on hieno pöytäkoriste vaikka kesäterassille.

Aloitin homman tyhjästä lasisesta kurkkupurkista.
















Pätkin oksia, useaa eri vahvuutta sekä useaa eri lajia.










Mitoitin ne reilusti kurkkupurkin yli, ainakin 5cm pidemmäksi. Liimasin oksat kiinni kuumaliimalla.
















Aloitin vahvimmista oksista, liimasin niitä tasaisin välimatkoin.
















Täytin välit ohuemmilla oksilla, ja seuraava kierros taas ohuemmilla.
















Kunnes lasipurkki oli mielestäni tarpeeksi piilossa, lisäsin pitsinauhaa. Minun pitsini oli puhtaanvalkeaa, niin annoin sille sävyä distress ink -musteella. Voit myös värjätä pitsinauhaa kahvilla, ohjeen löydät TÄÄLTÄ.
Liimasin pitsin myös kuumaliimalla, taittelin matkan varrella hieman vekeille.














Minulla oli kauniisti värjättyjä höyheniä, kiinnitin niitäkin purkkiin koristeeksi...






























...ja myös sävyyn sopivia nappeja...























....sekä juuttinarua...
























...höystin tilpehöörillä, mitä kaapista löysin...
















...ja sitten niitylle! Ihania kukkia kasvaa luonnossa jo näin toukokuun lopulla. Tällainen kimppu jäi mukaan, kaunis eikö vain?































Kurkkupurkkiin vettä, kukat sinne ja kahvit terassille.































Ihanaa kesänalkua kaikille!

Sini

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tuulikellon taikaa

Hieman boheemi ja pikkuisen bling. Tässä turkoosissa tuulikellossa on taikaa...































Toteutus oli yksinkertainen, mutta vaatii viitseliäisyyttä ja näpertelyä. Minun tuulikellossani roikkuu erilaisia nauhoja, höyheniä sekä käsinpujoteltuja helmi- ja paljettinauhoja.






























Minun piti askarrella tänne blogiin eräs toinen aarre, mutta pyöriessäni ullakollamme löysin sinisen muovisen letkunpätkän. Siitä se tuulikellon toteutus sitten lähti liikkeelle...
















Letku on noin 120 cm pitkä ja halkaisija on noin 4 cm.








Ajattelin loihtia letkusta spiraalimaisen. Minulla oli vahvahkoa rautalankaa.













Mittasin kolminkertaisen pituuden letkuun nähden.








Tuuppasin rautalangan letkun sisään, mutta huomasin heti ettei se riitä pitämään letkua spiraalimaisesti. Täytyi siis ottaa jykevämmät keinot käyttöön.

Kieputin letkun rullalle ja laitoin ämpäriin. Lisäsin kuumaa vettä hanasta ja litran verran kiehuvaa vettä että putki lämpenee kunnolla. Laitoin päälle lautasen, että letku oli kokonaan veden alla. Jätin sen tunniksi "hautumaan".
















Sitten otin letkun vedestä ja kuivasin vähän pyyhkeellä. Huomasin, että edistystä oli tapahtunut: letku oli jo mukavasti taipunut rullalle. Halusin kuitenkin olla varma, että lopputulos olisi pysyvä, niin jatkoin letkun väsyttämistä. Teippasin letkun toiseen päähän ilmastointiteippiä ja kaivoin hiustenkuivaajan esiin.













Puhalsin kuumaa ilmaa letkun sisään sekä ulkopintaan. Letkun taivuttelu alkoi sujua, eikä se enää suoristunut takaisin.
















Tuuppasin kolminkertaisen rautalangan kuitenkin vielä varmuuden vuoksi letkun sisään :)

Sen jälkeen aloin työstämään bling blingiä.




















Pujotin siimaan kaikenlaista sävyiltään turkoosia, sinistä ja hopeaa.
















Pieniä putki- ja siemenhelmiä...
















...erikokoisia ja -muotoisia lasi- ja muovihelmiä...













...kristalleja...
...paljetteja...
















...riipuksia...
















...kulkusia...
















...kelpuutin aikalailla kaikenlaista kaapin kätköistä, kunhan vain väri täsmäsi ja kimallusta syntyisi auringossa :)




















Pituus oli noin 50 cm ja tein niitä 11 kpl. Yhtään enempi ei huvittanut, niin jätin siihen :D
























Sen jälkeen käsittelin nauhat. Tein kolmenlaisia koristenauhoja.






























Ensin sähkönsiniset, pituus noin 60-70 cm luokkaa. Kannattaa vähän varata solmimiseen ylimääräistä.

Halusin niihin hieman "twistiä", niin otin avuksi joustavaa korulankaa.
















Tein korulangalla vajaan kymmenen sentin välein solmuja satiininauhaan.


















































Lisäsin vielä paljetit solmukohtiin. Tämä tuulikello tuplaa jokaisen auringonsäteen :)
















Vielä tuntui, että jotain voisi lisätä. Niinpä lisäsin. Minulla oli kankaisia helmikirjailtuja perhosia.














Lisäsin ne vielä nauhojen alaosaan.  Tein sinisiä nauhoja neljä kappaletta.






























Nauhojen päät rispaantuvat helposti. Ne kannattaa käsitellä esimerkiksi sinetöimällä päät tulen avulla. Se on hyvä tehdä hyvin ilmastoidussa tilassa ja tulta varovasti käsitellen.










Nauhasta otetaan tukeva ote, melko läheltä poltettavaa reunaa. Nauhan reuna kuljetetaan hyvin läheltä liekkiä, melko rivakasti, jotta se ei syty palamaan. Tarkoitus ei ole liekittää sitä mustaksi, vaan "sulattaa" pääty. Jollet ole tehnyt tätä aiemmin, kehotan varaamaan lähelle palamattoman astian, mihin voit palavan nauhan tarvittaessa laittaa. Turvallisuus ennen kaikkea!

Tältä näyttää nauhan pää, kun se on poltettu. Se ei purkaannu enää.












Muista sammuttaa kynttilä heti käytön jälkeen!

Tämän jälkeen leikkasin turkooseja satiininauhoja. Niiden alalaitaan lisäsin samalla idealla kaksi muovista timantinmuotoista kristallia.



















Tein näitäkin myös neljä kappaletta. Sinetöin kynttilän avulla niidenkin päät.




















Minulla oli myös hieman ohuempaa, vaaleansinistä nauhaa. Laitoin painoiksi alas hopeansävyiset metalliset siipiriipukset samalla tekniikalla.
















Näitäkin tuli neljä kappaletta.












Sitten se tuulikellon oleellisin osuus, eli ne "kellot". Minulla oli pienestä tuulikellosta neljä hopeanväristä alumiiniputkea.
















Sidoin ne höyhenköynnöksen jatkeeksi. Ajattelin laittaa ne melko alas roikkumaan, jotta tuulikellon kilinä ei olisi häiritsevää vaan ennemminkin hennompaa ja sitä kuuluisi hieman harvakseltaan.




















Tämä tuulikello ansaitsi oman "show stopperinsa". Kristallipisarasta tuli tämän tuulikellon sydän. Ripustin sen siimassa tuulikellon keskelle.
















Se heijastaa auringonsäteet henkeäsalpaavan kauniisti.































Hieno kuva, eikö olekin?

Mutta siis, kun tuulikelloni osiot alkoivat olla valmiit, aloin vain sommittelemaan.

Kiinnitin ensin ripustusnauhat neljästä kohdasta ja solmin ne ylhäältä yhteen. Tästä keskuksesta roikkuu myös suurin kristalli. Sen jälkeen kiinnitin helminauhat ja sitten satiininauhat. Kieputin satiininauhaa vielä letkun ympärille. Jätin tarkoituksella satiininauhojen solmujen päät vallattomasti huolittelematta.






























Katselin tuulikelloa vähän joka vinkkelistä, ja yritin asetella kaikki roikkuvat osiot suht' tasaisen välimatkan päähän toisistaan. Pidin siitä miten hyvin sinisen ja turkoosin sävyt sopivat yhteen. Lisäksi tässä koristeessa halvat paljetit sekä kalliimmat helmet ovat sulassa sovussa.






























Tältä se näyttäisi talon seinää vasten, ehdottomasti parempi kun pääsee luonnonvaloon.






























Mutta todelliseen loistoonsa se pääsee luonnon keskellä.






























Katseenvangitsija, eikö vain?






























Aurinkoisia päiviä ja tuulikellojen helinää!

Sini