keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Hempeää lempeä























Tässä pinkissä kortissa kukkineen ja perhosineen on hempeyttä ja lempeä. Tein siitä yksiosaisen, mutta halutessasi voit toki tehdä kaksiosaisenkin.

Minulla on Sizzix -kone, jolla tein osan korttiin käytetyistä materiaaleista (kiekurat, kukat ja kirjaimet). Jos sinulla ei sellaista ole, piirsin kuvioista kaavat jotta voit halutessasi tulostaa ja leikata ne tästä linkistä.

Kortin koko on 13x13 cm. Käytin kolmea eri sävyä kartonkia: taustaan purppuraa, väliin valkoista ja sydän vaaleanpunaista. Kukat, kiekurat ja perhonen on tehty samoista sävyistä. Koristeina käytin vähän pitsinauhaa, helmenpuolikkaita, lahjapaperia, pari nappia, juuttikangasta, helmen, askartelusydämen, kangassiivet ja ompelulankaa.
Tarvitset myös neulan, liimaa ja mustetta reunojen sävytykseen.
Muista luovimisen jalo taito: vaikkei sinulta löytyisi kaikkea täsmälleen samaa tilpehööriä, voit varmasti korvata ne jollain toisilla.

Aloitin kortin leikkaamalla kartongit. Purppura on 13x13 cm ja valkoinen on 11x11 cm.








Seuraavaksi leikkasin sydämen.







Sitten käsittelin reunat musteella.








Tein neulalla valkoiseen kartonkiin sekä sydämeen reiät ompelua varten. Noin sentin välein.








Käytin tavallista ohutta ompelulankaa kaksin kerroin. Valkoiselle kartongille violettia ja sydämeen valkoista lankaa. Valkoisen käsittelin ihan perusompeleella, joka-toinen.











Sydämen laidat ompelin seuraavasti: Aseta lanka reiän taakse ja työnnä neula alhaalta läpi siten, että lanka siis jää neulan taa.









Sitten leikkasin perhoset, kolme eri kokoa. Kaavat löytyvät myös tästä linkistä. Käsittelin perhosten reunat ensin mustalla musteella.









Sen jälkeen töpötin reunoihin vielä pinkkiä mustetta.









Taivuttelin hieman perhosen siipiä luonnollisemmaksi. Asetin perhoset päällekkäin, isoin alle ja pienin päälle. Ihan pieni tippa liimaa riittää perhosen keskelle, joka väliin. Koristelin askarteluhelmellä.











Sen jälkeen leikkasin kuvioleikkurilla kuviot. Kaavat vielä kerran tästä linkistä, Voit halutessasi tehdä ihan omatkin kuviot.











Käsittelin kuvioiden reunat mustalla musteella, valkoisiin kuvioihin lisäsin hieman pinkkiä samoin kuten perhosen reunoihin.

Kortin laidoilla on myös pienet revityt lahjapaperisuikaleet, työstin niidenkin reunat samoilla musteilla.










Minulla oli vaaleanpunaista pitsinauhaa, jonka leveys n. 5cm ja pituus 15cm.








Ompelin sitä pienille taitoksille.








Ihan muutama pisto riitti hyvin. Minun keinokuituinen pitsinauhani ei totellut liimaa.








Ja sitten koristeet esille ja kasaamaan korttia!








VINKKI: Nyt kannattaa kirjoittaa tervehdykset ja toivotukset kortin taakse, sillä se on huomattavasti hankalampaa sen jälkeen kun koristeet ovat kiinni.
Aloitin kasaamisen liimaamalla lahjapaperisuikaleet purppuralle taustakartongille.











Ja sen jälkeen valkoinen kartonki.











Ja sitten sydän. Minä en sommitellut sitä keskelle korttia vaan hieman ylävinkkeliin.











Liimasin kiekurat ja pitsin seuraavaksi.











Pitsin päälle lisäsin askartelusiivet ja niiden keskelle helmen. Perhonen pääsi lentelemään helmivana jäljessään. Liimasin kukat ja niiden keskelle napit. Sommittelin sanan "LOVE" ylälaitaan ja sen alapuolelle helmisydänkoristeen juuttikangaspalan päälle.
























Tässä kortissa on melko paljon työtä, mutta vaivannäkö kyllä palkitaan ja vastaanottaja ilahtuu varmasti. Kortin juju on tekstiilissä: lankaa, pitsiä ja juuttikangasta. Helposti unohtuu, miten monipuolisesti korttiinkin voi yhdistellä erilaisia materiaaleja.































Tähän kohtaan on pakko vielä tunnustaa, että minun vahvuuteni ei ole minkäänlaisissa ompelu- eikä kutomistöissä. Tätä korttia varten neula pysyi kädessä vain vaivoin :) Silmieni verkkokalvoilla vilisee edelleen muisto ala-asteelta, kun meidän piti kutoa villasukat. Se kamala karhea punainen lanka hiersi sormiani kun tuskaillen väänsin silmukoita. Kotiläksyiksihän se meni. Äiti katseli touhuani, otti puikot käsistäni ja kutoi sukan loppuun. Ja sitten hän kutoi sille parinkin. Vein sukat käsityöopettajalleni ja pelkäsin paljastuvani. Opettaja katsoi sukkia ja sitten minua ja sanoi: "Huomaatko Sini, harjoitus tekee mestarin. Kun aloitit tämän sukan, silmukat ovat miten sattuu. Sitten käsiala alkaa parantua ja tämä toinen sukka on jo tosi hieno!" Hymähtelin ja nyökkäilin vaivaantuneesti takaisin.
Terveisiä opettajalle :)

Aurinkoista askartelua!

toivoopi Sini




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti