Tuulikellon taikaa

Hieman boheemi ja pikkuisen bling. Tässä turkoosissa tuulikellossa on taikaa...

Toteutus oli yksinkertainen, mutta vaatii viitseliäisyyttä ja näpertelyä. Minun tuulikellossani roikkuu erilaisia nauhoja, höyheniä sekä käsinpujoteltuja helmi- ja paljettinauhoja.

Minun piti askarrella tänne blogiin eräs toinen aarre, mutta pyöriessäni ullakollamme löysin sinisen muovisen letkunpätkän. Siitä se tuulikellon toteutus sitten lähti liikkeelle...

Letku on noin 120 cm pitkä ja halkaisija on noin 4 cm.








Ajattelin loihtia letkusta spiraalimaisen. Minulla oli vahvahkoa rautalankaa.

Mittasin kolminkertaisen pituuden letkuun nähden.

Tuuppasin rautalangan letkun sisään, mutta huomasin heti ettei se riitä pitämään letkua spiraalimaisesti. Täytyi siis ottaa jykevämmät keinot käyttöön.

Kieputin letkun rullalle ja laitoin ämpäriin. Lisäsin kuumaa vettä hanasta ja litran verran kiehuvaa vettä että putki lämpenee kunnolla. Laitoin päälle lautasen, että letku oli kokonaan veden alla. Jätin sen tunniksi "hautumaan".

Sitten otin letkun vedestä ja kuivasin vähän pyyhkeellä. Huomasin, että edistystä oli tapahtunut: letku oli jo mukavasti taipunut rullalle. Halusin kuitenkin olla varma, että lopputulos olisi pysyvä, niin jatkoin letkun väsyttämistä. Teippasin letkun toiseen päähän ilmastointiteippiä ja kaivoin hiustenkuivaajan esiin.

Puhalsin kuumaa ilmaa letkun sisään sekä ulkopintaan. Letkun taivuttelu alkoi sujua, eikä se enää suoristunut takaisin.

Tuuppasin kolminkertaisen rautalangan kuitenkin vielä varmuuden vuoksi letkun sisään :)

Sen jälkeen aloin työstämään bling blingiä.

Pujotin siimaan kaikenlaista sävyiltään turkoosia, sinistä ja hopeaa.

Pieniä putki- ja siemenhelmiä...
















...erikokoisia ja -muotoisia lasi- ja muovihelmiä...

...kristalleja...

...paljetteja...

...riipuksia...

...kulkusia...

...kelpuutin aikalailla kaikenlaista kaapin kätköistä, kunhan vain väri täsmäsi ja kimallusta syntyisi auringossa :)




















Pituus oli noin 50 cm ja tein niitä 11 kpl. Yhtään enempi ei huvittanut, niin jätin siihen :D

Sen jälkeen käsittelin nauhat. Tein kolmenlaisia koristenauhoja.

Ensin sähkönsiniset, pituus noin 60-70 cm luokkaa. Kannattaa vähän varata solmimiseen ylimääräistä.

Halusin niihin hieman "twistiä", niin otin avuksi joustavaa korulankaa.

Tein korulangalla vajaan kymmenen sentin välein solmuja satiininauhaan.

Lisäsin vielä paljetit solmukohtiin. Tämä tuulikello tuplaa jokaisen auringonsäteen :)

Vielä tuntui, että jotain voisi lisätä. Niinpä lisäsin. Minulla oli kankaisia helmikirjailtuja perhosia.

Lisäsin ne vielä nauhojen alaosaan.  Tein sinisiä nauhoja neljä kappaletta.

Nauhojen päät rispaantuvat helposti. Ne kannattaa käsitellä esimerkiksi sinetöimällä päät tulen avulla. Se on hyvä tehdä hyvin ilmastoidussa tilassa ja tulta varovasti käsitellen.

Nauhasta otetaan tukeva ote, melko läheltä poltettavaa reunaa. Nauhan reuna kuljetetaan hyvin läheltä liekkiä, melko rivakasti, jotta se ei syty palamaan. Tarkoitus ei ole liekittää sitä mustaksi, vaan "sulattaa" pääty. Jollet ole tehnyt tätä aiemmin, kehotan varaamaan lähelle palamattoman astian, mihin voit palavan nauhan tarvittaessa laittaa. Turvallisuus ennen kaikkea!

Tältä näyttää nauhan pää, kun se on poltettu. Se ei purkaannu enää.

Muista sammuttaa kynttilä heti käytön jälkeen!

Tämän jälkeen leikkasin turkooseja satiininauhoja. Niiden alalaitaan lisäsin samalla idealla kaksi muovista timantinmuotoista kristallia.

Tein näitäkin myös neljä kappaletta. Sinetöin kynttilän avulla niidenkin päät.

Minulla oli myös hieman ohuempaa, vaaleansinistä nauhaa. Laitoin painoiksi alas hopeansävyiset metalliset siipiriipukset samalla tekniikalla.

Näitäkin tuli neljä kappaletta.

Sitten se tuulikellon oleellisin osuus, eli ne "kellot". Minulla oli pienestä tuulikellosta neljä hopeanväristä alumiiniputkea.

Sidoin ne höyhenköynnöksen jatkeeksi. Ajattelin laittaa ne melko alas roikkumaan, jotta tuulikellon kilinä ei olisi häiritsevää vaan ennemminkin hennompaa ja sitä kuuluisi hieman harvakseltaan.




















Tämä tuulikello ansaitsi oman "show stopperinsa". Kristallipisarasta tuli tämän tuulikellon sydän. Ripustin sen siimassa tuulikellon keskelle.

Se heijastaa auringonsäteet henkeäsalpaavan kauniisti.

Hieno kuva, eikö olekin?

Mutta siis, kun tuulikelloni osiot alkoivat olla valmiit, aloin vain sommittelemaan.

Kiinnitin ensin ripustusnauhat neljästä kohdasta ja solmin ne ylhäältä yhteen. Tästä keskuksesta roikkuu myös suurin kristalli. Sen jälkeen kiinnitin helminauhat ja sitten satiininauhat. Kieputin satiininauhaa vielä letkun ympärille. Jätin tarkoituksella satiininauhojen solmujen päät vallattomasti huolittelematta.

Katselin tuulikelloa vähän joka vinkkelistä, ja yritin asetella kaikki roikkuvat osiot suht' tasaisen välimatkan päähän toisistaan. Pidin siitä miten hyvin sinisen ja turkoosin sävyt sopivat yhteen. Lisäksi tässä koristeessa halvat paljetit sekä kalliimmat helmet ovat sulassa sovussa.

Tältä se näyttäisi talon seinää vasten, ehdottomasti parempi kun pääsee luonnonvaloon.

Mutta todelliseen loistoonsa se pääsee luonnon keskellä.

Katseenvangitsija, eikö vain?

Aurinkoisia päiviä ja tuulikellojen helinää!

Sini

Vähän pöllömpi seinäkoriste

Tämä pöllö sai sulkansa munakennoista. Sen runko on pahvilaatikon kyljestä ja napit ovat vanhasta villatakista. Kierrätys kunniaan :)

Hahmottelin ensin vartalon pahvinpalaseen.

Ja leikkasin irti. VINKKI: Runkoon kannattaa jo tässä vaiheessa tehdä ripustusreiät sekä pujottaa nauha tai rautalanka.

Hahmottelin pöllölle silmät, nokan ja kulmakarvat. Siivet, masu sekä pää ovat lähinnä siksi, että sain ne hiukan koholleen litteästä alustasta ja syntyy kolmiulotteisempi koriste.

Sulat leikkasin siis munakennoista.

Kymmenen munan munapakkauksesta hyödynnetään siis nuo "keskitötteröt", joita on 4 kpl. Jokaisesta tötteröstä tulee 4 sulkaa, eli yhdestä kennosta saadaan 16 kpl sulkia. Minun pöllööni, joka on noin 50 cm korkea, tarvittiin noin 200 kpl sulkia. Ja minä olin hieman valikoiva pöllön värityksestä, niin osa maalaamistani sulista jäi odottamaan seuraavaa projektia. Vasta asetellessani sulkia pöllön runkoon näin miten paljon todellisuudessa esim. siipien värisiä sulkia tarvittiin. Pöllön muodot myös sanelivat menekkiä; joihinkin kohtiin niitä piti laittaa enemmän limittäin kuin toisiin. Eli minulla munakennojen tarve oli ehkä noin 15 kappaleen luokkaa.

Palataanpa takaisin munakennojen tötteröihin. Leikkasin ne ensin auki.

Mielestäni niissä on jo kiva pisaramainen muoto valmiina, joten se helpotti leikkaamista.

Sen jälkeen maalasin ne akryyliväreillä. Tässä kohtaa olin vähän suunnitellut, että siipiä tummemmalla, vatsaa vaaleammilla sävyillä jne.

Seuraavaksi käsittelin kulmakarvoja. Minä halusin niistä voimakkaan ja tuuhean näköiset. (Jotkut haluavat päinvastaista... :D)

Käsittelin ne muutamalla palalla paperia ja maalarinteipillä.

Rutistin wc-paperia myttyyn ja rullasin teippiä ympärille.

Maalasin suoraan teipin päälle. Liimasin maalatut, kuivuneet kulmakarvat pöllöön vasta sulkien liimaamisen jälkeen.

Tässä välissä käsittelin myös pöllön runkoa. Liimasin pöllön runkopalaan kiinni siivet, mahan ja pyöreän pään. Näistä muodostuu hiukan ulokkeita, joita myöden sulkia on helpompi asetella. Samalla työhön tulee hiukan sitä kolmiulotteisuutta, kuten aiemmin mainittu.
Tässä kohtaa on vapaavalintaista tehdä rungolle hieman lisäkäsittelyä. Suosittelen ainakin sen maalaamista, koska sulkien välistä saattaa runkoa pilkistää. Minä maalasin sen keltaiseksi mahan sävyn mukaan. Mielestäni pahvin pilkistäviä onttoja reunoja kannattaa hieman myös "tilkitä" ennen maalausta. Minä levitin pöllön päälle munakennoista, vedestä ja puuliimasta tehtyä paperimassaa, mutta siinä oli mielestäni suhteettoman suuri työ siihen nähden, että lopputulema jää kuitenkin piiloon. Jälkiviisaana voisin ehdottaa mieluummin esimerkiksi talouspaperin liimaamista vesi-liima-seoksella tarvittaviin kohtiin. Eli tilkitsemään juuri nuo pahvin reunat piiloon sekä tasoittamaan hiukan pahvikerrosten korkeuseroja.

Kun rungon maali sekä sulat olivat kuivuneet, liimasin puuliimalla sulat kiinni.

Silmien päälle liimasin tavallista paperia ja töpötin sienellä akryylimaalia hennosti pintaan ja annoin kuivua. Sitten liimasin napit. Nokan käsittelin samalla tavalla.

Minä en ole maalaus-ihmisiä lainkaan. Maalasin kaikki sulat ihan mutu-tuntumalla, mutta yritin tähdätä siihen, että yksikään sulka ei jäänyt vain yhdellä sävyllä maalatuksi.

Liimasin sulat aika tiiviisti vierekkäin ja myös yläriviä aina hiukan alarivin päälle, jotta keltaista runkoa näkyisi lopputuloksessa mahdollisimman vähän.

Kuumaliimalla homma hoituisi varmaan vähän nopeammin, mutta puuliimalla tehtäessä jää aina hiukan pelivaraa, etenkin jos käy kuten minulla: "...eiku..." :D

Koska tällä pöllöllä on niin vahvat kulmakarvat, niin ajattelin koko ajan että siitä tulee liian pelottava. Pitkään pyörittelin silmien ja kulmakarvojen asentoa, ettei niin kävisi. Ja välillä liikuin nappien kanssa niillä rajoilla, että ilme oli kuin Muppeteissa konsanaan...

Pintaan voisi vielä suihkuttaa spray-lakan(?)

Ei pöllömpi kuitenkaan?

Ja seuraavaksi googlettamaan munaruokia... :D

Sini

Kukkakortti sopii moneen tilaisuuteen

Kukkakortti on usein, noh, tylsä mutta varma. Se käy moneen eri tilaisuuteen, eikä sinun välttämättä tarvitse tuntea vastaanottajaa kovin hyvin tai tietää hänen mieltymyksiään.

Tällainen kortti sopii mainiosti esimerkiksi onnittelukortiksi tai vaikkapa ihan vaan kevätterveisien lähettämiseen.

Kortti on helppo tehdä ja kuten kuvasta näkyy, olen taas tehnyt muutaman erilaisen mallin toteuttaen kaikissa kuitenkin samaa tekniikkaa. Tämän kortin erikoisuus piilee vihreässä taustakartongissa, joka luo yksinkertaiseen korttiin mukavasti ilmettä. Simppelit kukkaset paistattelevat vihreällä nurmikolla :)

Tarvikkeet tähän löytynevät taas kaappien kätköistä.

Leikkasin ensin korttipohjan. Tällä kertaa suosin korkeaa mallia. Koko on 21 x 21 cm.

Taitetaan keskeltä.

Leikkasin kortin kanteen aukon. Voit tehdä mieleisesi mallin, mutta kannattaa miettiä mihin tarkoitukseen kortti tulee. Sydämen muotoinen aukko sopii vaikka siskon synttärikorttiin mutta ei ehkä niinkään työkaverin nimipäiväonnitteluun.

Seuraavaksi näytän miten tein ”nurmikon”, eli tuon vihreän taustan. Tarvitaan pala vihreää kartonkia, hieman isompi pala kuin kortin aukko on. Minä tein monta korttia kerralla, joten kuvassa on monta palaa, paria eri sävyä.

Kartongin pala kastellaan vedessä, ei jätetä lillumaan vaan pelkästään kastellaan kauttaaltaan. Ei tähän tarvita välttämättä kippoa tai lautasta, juoksevan veden alla onnistuu myös ihan mainiosti.

Märkä kartonki rutistellaan palloksi, sellainen kunnon mytty. Huom. älä kuitenkaan hiero tai rutistele kovin pitkään, muuten kartonki alkaa hilseillä rikki.

Mytty avataan varovasti suoraksi ja jätetään kuivumaan. Kartongin laadusta riippuen kuivumiseen menee noin yksi vuorokausi.

Kuivunut, mutta röpelöpintainen kartonki saa seuraavaksi sävyjä vahaliiduista. Voit laittaa vaikka kahta eri vihreää, vaaleampaa ja tummempaa.

Väriliitu pidetään kädessä vaakatasossa, eli ”lappeellaan”, eikä ns. normaalissa kynäasennossa. Sitten vaan lähdetään vetämään/työntämään väriliitua kartonkia vasten. Idea on siinä, että väri tarttuu kartongin ryttyisiin kohoumiin. Jos käytät kahta (tai useampaakin sävyä), tee ensin toisella värillä ja sitten toisella, ihan samalla tavalla. Eri sävyt kuitenkin erottuvat sieltä täältä ja syntyy hauska efekti.

VINKKI: Kokeile yhdistää rohkeasti eri värejä, esim. keltainen ja valkoinen tätä vihreää vasten toimii myöskin kivasti. ”Kukkaniityn loistetta” hakevat käyttävät eri värejä vieläkin rohkeammin! Valitse kuitenkin kukkien ja/tai muiden koristeiden sävy siten, että ne sointuvat taustaasi.

Sitten kartonkipala paperin väliin ja kirjapinon alle hieman suoristumaan. Saa olla siellä ainakin vuorokauden.

Seuraavaksi kukkia, kukkia, kukkia!

Minulla jäi korttien leikkaamisesta ylimääräiset mukavat suorat kartonkikaistaleet, ne on helppo käyttää tässä hyödyksi. Lisäksi sillä tavoin saa yhteneväisen ilmeen kun laittaa ainakin osan kukista samalla sävyllä kuin korttikin on.

Leikkasin muutaman suikaleen, noin puolen sentin levyisiä ja juurikin kortin pituisia. Ne kieritetään rullalle, joko hammastikun avulla tai juuri tähän tarkoitukseen sopivalla Quilling tool:illa.

Kun kukat on kieputettu, on aika liimata ne kiinni.

En tehnyt kovin tiiviitä rullia, niin sain liimauksen jälkeen ujutettua keskelle vielä pienen helmen. Voit jättää sen pois tai korvata esimerkiksi askarteluheteillä tai vaikka pienellä silkkipaperimytyllä.

Sitten leikkasin kukalle lehdet vihreästä kartongista. Pistin leikaten ihan vapaalla kädellä. VINKKI: Voit käyttää myös kuviosaksia jos haluat röpelöreunat lehtiin.

Seuraavat kaksi työvaihetta voi tuntua hupsulta, mutta minusta vaiva kannattaa nähdä.

Ota kangastilkku tai tee kuten minä ja taittele muutama pala talouspaperia pehmikkeeksi. Aseta kukan lehti siihen, ja jollain pyöreäpäisellä työvälineellä alat pyörittää lehden pintaa hieman painaen. VINKKI: Keittiön aterinlaatikosta löytyy usein näitä huippusopivia pyöröpäisiä työvälineitä, tarkista kauhojen ja vispilöiden kahvat ;)

Hieman painelua ja pyörittelyä lehden päällä, niin siihen muodostuu luonnollisempi look.

Tästä kuvasta näkyy paremmin lehden uusi venemäinen muoto.

Ja lupaamani toinen hupsu työvaihe: töpötin hiukan mustetta meikkisienen avulla lehtien reunoihin. Tarkoitus ei ole saada niitä mustaksi, vaan tuoda ne vihreästä taustasta hieman paremmin esille.

Käytin muuten samaa mustetta korttien reunojen sävyttämiseen, huolittelin myös aukot.

Vihreä nurmikkopala pitää leikata aukkoon sopivaksi. Se onnistuu helpoiten asettamalla vihreä pala aukkoon ja piirtämällä rajat aukon reunoja myöden. Minä leikkasin nurmipalan aavistuksen verran aukon kokoa pienemmäksi. Se on hyvä korttia avatessa, näin aukon reunat ei ainakaan "ota kiinni" nurmikon reunaan.

Ja taas käsitellään reunoja musteella.

Sitten on oikeastaan jäljellä vaan koristelu. Tämä on sellaista hommaa, että kaikki keinot ovat sallittuja. Minäkin käytin niitä materiaaleja mitä löytyi :)

Punainen kortti: kukkien lisäksi koristeena kakkupaperia taiteltuna, välissä punainen sydämenmuotoinen lasihelmi. Vaaleanvihreiden spiraalien ohjeen löydät täältä pääsiäiskortista. Kanteen liimasin sydännappeja ja helmenpuolikkaita.

Keltainen kortti: kukkien lisäksi koristeena on kuvioleikkurilla leikattuja perhosia. Perhosten reunat on käsitelty pinkillä musteella, taas meikkisienellä töpöttäen. Perhosten keskellä on koristestrassit.

Purppura kortti: kukkien lisäksi lisäsin koristeeksi vaaleanpunaisia askarteluheteitä. Kanteen liimasin helmenpuolikkaita sekä sydänstrasseja.

Lila kortti: kukkien lisäksi korttiin tuli helmenpuolikkaita, koristesydän sekä koristeoksia. Timantin muotoa korostaakseni lisäsin hieman kimalleliimaa aukon kulmiin.

VINKKI: Kun alat työstämään mieleistäsi korttia, ehdotan tekemään reilummin kukkia, lehtiä ja taustoja kerralla, tulee lähes samalla vaivalla. Jollet sillä kertaa innostu tekemään kuin yhden kortin, sinulle jää kuitenkin materiaalia säilöön, mistä voit sitten loihtia kortin pikapikaa vaikka kukkakimpun tai kahvipaketin kylkeen viemiseksi. Kortin voi hyvin jättää vaikka yksiosaiseksi, liimaat kaikki vaan siihen päälle.

Mukavia askarteluhetkiä!

toivottelee Sini